Luonnollisesti Sinun
Kävelen taas luoksesi kevein askelin, Samaa polkua, jota pitkin pois luotasi viimeksi astelin. Katkenneet oksat muistuttavat minua vihastani, paljaiden jalkojeni alla surevat tallautuneet metsäorvokit. Puiden latvoilla kuuluu mustarastaan surulaulu, se metsän halki kaikuu. Missä olet.... Sielussani vallitsee syvä kaipuu. Tien päässä näen sinut. Mietin annatko anteeksi, hyväksytkö minut. Lähestyn sinua hitaasti, silkkisen mekkoni helma liehuen, rauhallisesti hymyillen. Ja sinä tiedät, että tulin jälleen viemään sinulta palan pois. Kuva: Kristina Tsvetkova Hiusteni läpi suodattuu hiljainen tuuli. Olen tässä, mutta välillämme on ohkainen muuri. Kysyt missä olin ja miksi vasta nyt tulen takaisin. Pohd...