Onko Kristinusko parempi kuin Islaminusko?

On iltapäivä ja istun koneeni ääressä Itäkeskuksen kirjastossa tekemässä koulutehtäviä. Aulassa on suuri kahvila, jonka ulkomaalaistaustaisen omistajan ääni kaikuu koko kirjaston läpi. Mies on ystävällinen ja tervehtii jokaista asiakastaan kuin vanhaa ystäväänsä. Hyvän ruuan tuoksu, astioiden kilinä, vieraskielinen puhe ovat ominaisia piirteitä Stoalle. Joitakin se saattaa häiritä, minulle se tuntuu kotoisalta.  Stoan kulttuurikeskus onkin tunnettu monikulttuurisuudestaan, erilaisista kulttuuritapahtumista ja näyttelyistä.

 Kello lyö neljä. Noin viiden metrin päästä minusta nuori nainen etsii itselleen sopivan nurkkauksen ja levittää pienen värikkään maton jalkojensa juureen. Hän peittää kauniin paksun tukkansa huivilla ja vetää pitkän hameen ylleen. Hän ristii kädet rinnalleen ja polvistuu. Välissä hän lausuu sanoja puoliääneen, välillä polvistuu ja nousee taas ylös. Sama toistuu monta kertaa. Kun hän on valmis, hän poistaa huivinsa ja hameen ja taittaa ne takaisin laukkuunsa maton kanssa. Jään katsomaan häneen peräänsä kun hän palaa hiukset heiluen takaisin ruokalaan…

Minulla on paljon muslimiystäviä, joten tiedän, että on kyse rukoushetkestä, joka on tarkalleen ajoitettu, suunnattu Mekkaan päin ja etenee tietyssä järjestyksessä. Sanat eivät ole satunnaista mutinaa vaan suuran pätkiä koraanista; Kirjasta jota yli miljardi maapallon väestöstä pitää absoluuttisena totuutena. Jumalan sanana.

Monelle suomalaiselle islam on kaukainen ja jopa pelottava käsite. Muistan, kun pienenä ystäväni piti tiettyyn aikaan mennä kotiin rukoilemaan ja hän sai ramadanin aikaan syödä vain sovittuna kellonaikana. Kun kysyin syytä tähän sain selityksen,  enkä pitänyt sitä mitenkään outona. Itse kristittynä olen myös tottunut myös rukoilemaan ja käymään seurakunnassa sunnuntaisin. Silti ihminen, joka on kasvanut täysin erilaisessa ympäristössä ei vielä ymmärrä näitä asioita. Rohkeutta on kuitenkin kyky yrittää ymmärtää toista ja uskaltaa astua myös sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Olisi kuitenkin naiivia kirjoittaa siitä, miten haluaisin, että kaikki maailman uskonnot ja ihmiset tulisivat toimeen keskenään ja vallitsisi täysi maailmanrauha. Näin ei tule tapahtumaan ja näin ei ole ikinä myöskään ollut. Olisin myös hyvin yksinkertainen, jos väittäisin islamin aiheuttaneen kaikki sodat, sillä näin ei ole. Kristittynä häpeän sitä miten kristityt vielä nykypäivänä – (historiasta puhumattakaan) oikeuttavat tekojaan kristillisten arvojen nimissä. Silmiäni oikein kirvelee lukea artikkeleita, jossa Paavi on vieraillut köyhässä Ugandassa kertomassa valheita siitä, kuinka afrikkalaiset tulevat olemaan Taivaassa, Paratiisissa kaikkein rikkaimpia, samaan aikaan, kun hän tukee ja rahoittaa korruptoituneita valtionmiehiä ympäri Afrikkaa. Puhumattakaan lastenahdistelijoista, jotka saavat elää rauhassa Vatikaanin suojelevan siiven alla.

Ongelmana ei kuitenkaan ole itsensä räjäyttelevät hullut lähi-idässä tai vanha höperö mies Vatikaanista. Ongelmana on se, että länsivalloilla on jumalakompleksi ja terroristit taas ovat yksinkertaisesti ymmärtäneet jumalansa väärin. Kuten sanottu ongelmana ei ole uskonto, vaan sitä harjoittavat ihmiset.  Kaikkia miljardia muslimia ei voi tuomita terroristeiksi muutaman sadan fanaatikon takia ja samalla tavalla kaikki katolilaiset papit eivät ole pedofiilejä.

Yli puolet Afrikan väestöstä koostuu kristityistä ja tilastojen mukaan noin joka viides maailman kristitty on afrikkalainen. Afrikan kristinusko on sekoittunut paikallisiin alkuperäisuskontoihin ja sisältää näin paljon taikauskoa. Kristinuskon saapuessa Afrikkaan kolonialismin mukana Euroopasta, kristillinen oikeisto siihen aikaan ja vielä nykyään oikeutti toimintansa sillä, että he ovat historian saatossa rakentaneet näihin siirtomaihin sairaaloita, kouluja ja muita hienoja rakennuksia. Tämän Evakeliumin tuonnin perimmäinen ajatus oli kuitenkin  halu hyötyä taloudellisesti Afrikan luonnonrikkauksista. Asetelma oli myös hyvin epäoikeudenmukainen, sillä afrikkalaisilla ei ollut orjuutettuna kansana mitään mahdollisuutta kieltäytyä tästä käännytyssaarnasta. Näitä kaikkia hienoja laitoksia ja rakennuksia myös yhdisti sama asia. Niissä opetettiin eurooppalaisten tuomaa ja muokkaamaa evankeliumina, jossa Jeesus esitettiin eurooppalaisten tavoin vaaleaihoisena ja sileähiuksisina  ja enkelit kultakutreina, vaikka raamatussa alueella missä Jeesus syntyi ja asui ihmiset olivat täysin erinäköisiä. Jokatapauksessa minulle Jeesuksen teoilla on enemmän merkitystä kuin ulkonäöllä, mutta tuskin hänellä oli ihan kirkkaansinisiä silmiä kuitenkaan...

Itsenäisen Kenian ensimmäinen presidentti ja kansallissankari, Jomo Kenyatta, kuvailikin sopivin sanoin mistä lähetyssaarnaajien ja afrikkalaisten kohtaamisesta oli todellisuudessa kyse;

"Kun lähetyssaarnajat ensin tulivat, heillä oli kädessään raamattu ja afrikkalaisilla oli oma maansa. He opettivat meidät rukoilemaan silmät suljettuina. Kun me vihdoin avasimme silmämme, meillä oli kädessämme raamattu ja heillä meidän maamme."

                                         -------------------------------------------

Köyhyys, koulutuksen puute ja uskonto ovat ehkä maailman vaarallisin yhdistelmä. Lähi-idässä se on johtanut  lukusiin mellakoihin ja terroristijärjestöjen syntyyn. Vaikka pääjehut ovat usein hyvinkin koulutettuja, niin he värväävät usein nuoria, kouluttamattomia ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneitä yksilöitä. Heidän aivopesemisensäkin on usein helpompaa, sillä nämä yksinäiset nuoret tuntevat vihdonkin kuuluvansa johonkin ja kokevat olevansa osana jotakin suurta.Uskon, että tänä päivänä ihmisten taikausko Afrikassa on yksi iso osa-syy siihen miksi Afrikassa kehitys junnaa paikallaan. Ainakin Kongossa on tuhansia pastoreita, jotka elävät yltäkylläistä elämää hienoilla autoillaan ja omakotitaloillaan samaan aikaan kun suurin osa seurankunnan jäsenistä näkevät nälkää. Sen sijaan, että rakennetaan kirkkoja tulisi rakentaa kouluja, jotta ihmiset oppisivat lukemaan ja tulkitsemaan raamattua itsenäisesti ja nyky-yhteiskunnnan kannalta. Ihmisten olisi myös  hyvä ymmärtää Afrikassa, ja muualla maailmaa, että uskonto ja tiede eivät sodi keskenään vaan nimenomaan täydentävät toisiaan. Kongossa pastoreita pidetään hyvin suuressa arvossa ja monet heistä pyrkivätkin kasvattamaan mainettaan ja seurakuntaansa entisestään keinoilla, millä hyvänsä. Köyhyydestä ja epäonnesta syytetään pahoja henkiä ja pastorit leimaavatkin hyvin herkästi naisia ja pieniä lapsia noidiksi. Yleensä noituuden syyksi riittää pelkkä huono käytös tai ulkonäkö.

Suomi on kristitty maa ja usein keskusteluissa nousee esiin se miten kristityt arvot ovat uhattuna tänä päivänä. Raamattu ei ole kuitenkaan noutopöytä, että joitain kohtia noudatetaan ja joitain ei. Koko raamatun perusta on lähimmäisenrakkaus ja muiden kohteleminen oikeudenmukaisesti. Tätä en ole kuitenkaan arkisessa elämässä havainnut, päinvastoin. Vaikka suomessakin on puolue, joka käyttää vihaa ja vihanlietsontaa poliittisena aseenaan ja saadakseen lisää äänestäjiä, se ei ole kauaskantoista. Vihalla ei olla ratkaistu yhtäkään ongelmaa historian aikana, päinvastoin. Mutta aidolla välittämisellä, kunnioittamisella ja yhteisymmärryksellä pääsee jo hyvin alkuun. Ja tämä ei ole pelkkä kaunis ajatus vaan tosiasia, jonka voi todistaa historian tapahtumien avulla.

                                             --------------------------------------------     

Niin paljon sotaa ja vaikeuksia kuin uskonto on aiheuttanutkin, se on yksi olennainen osa aina ollut ihmisyyttä. Se on vaihtanut muotoaan ja nimeään vuosituhansien aikana, mutta silti pysynyt samana. Kun näen musliminaisen, joka jokainen päivä elämänsä loppuun asti on päättänyt pukeutua Burqaan, näen äärimmäistä omistautumista, joka on tietyllä tapaa jopa ihailtavaa. En itse uskoisi pystyväni siihen ja itselleni se tuntuu vieraalta, jopa oudolta. Kuitenkin on muistettava, että tälle samalla musliminaiselle tuntuisi todella oudolta ottaa huivi päästään pois ja kävellä julkisillä paikoilla pelkät farkut jalassa. Eräs musliminainen kuvailikin kerran kauniisti ;” Huivini on kuin pääni jatke, kun laitan sen tuntuu siltä, kuin laittaisin kruunun päähäni.” Viimeaikoina on puhuttu paljon kansalaisturvallisuudesta ja Burqan käytöstä julkisilla paikoilla. Burqa kieltoa on perusteltu turvallisuussyillä ja sillä, että tavallisten kansalaisten kasvojen olisi hyvä olla näkyvissä tunnistusta varten. Sen sijaan, että keskitytään siihen, että naiset pukeutuvat liian peittävästi, niin voitaisiin nostaa keskusteluaiheeksi myös se, että yhä nuoremmat tytöt kokevat tarpeelliseksi pukeutua yhä paljastavammin ja "seksikkäämmin" ja heidän naiskuvansa ja käsitys kauneudesta perustuu lehdissä ja mediassa esiintyviin puolialastomiin ja muovisiin naisjulkkiksiin. On myös hyvä jokaisen kysyä itseltään, että aiheuttaisiko mustaan kaapuun pukeutunut nunna yhtä paljon pahennusta kuin Burqaan pukeutunut musliminainen? Tämä on herättänyt paljon keskustelua ja tunteita , mutta oletusarvona on kuitenkin, että jokaisen maan lakisäädäntöä tulee kunnioittaa ja noudattaa, jokaisen ihmisarvoa kunnioittaen.Termit  oikein ja väärin tai normaali ovat vain suhteellisia ja merkitsevät kutakullekkin eri asioita Se mikä on moraalisesti  tai eettisesti oikein tai väärin, on sitten asia erikseen. Esim. Saudi arabiaan matkustaessa, jokaisen naisen tulee peittää tietyt alueet itsessään huivilla ja se on myös tietynlainen merkki toisen kulttuurin ja uskonnon ja kunnioittamisesta.

Joka tapauksessa se, että länsimaat antaa rakentaa suuria moskeijoita maahansa kertoo arvostuksesta ja demokratiasta. Suomi on hyvä esimerkki valtiosta, joka ei ole teokratia, mutta jossa lakisäädännön juuret ja perusta ovat syvällä kristinuskossa. Tämän kunnioituksen on toimittava kuitenkin molempiin suuntiin. On myös hyvä kaikkien muistaa, että suuren kirkon rakentaminen maahan, jossa vallitsee islamin usko ja kulttuuri, voisi jäädä monella tapaa pelkäksi kaukaiseksi haaveeksi.

                                              -------------------------------------

Suhtaudun uskontoihin ajoittain kriittisesti ja tuntuu, että ne ovat aiheuttaneet maailmassa enemmän pahaa kuin hyvää. Minulle henkilökohtaisesti uskonto merkitsee sisäistä rauhaa, rakkautta ja toisesta aidosti välittämistä. Minulle kristinusko on opettanut kauniita arvoja, joita pyrin toteuttamaan päivittäin. Minusta kristinusko on tehnyt paremman ihmisen. Ei paremman ihmisen kuin toiset, mutta paremman version itsestäni ja antanut käsityksen siitä mitä voin olla. Se on myös tehnyt minusta nöyrän, opettanut paljon suvaitsevuutta ja lähimmäisenrakkautta. Se myös motivoi minua ja kannustaa olemaan, joka päivä parempi ihminen. Se on antanut voimaa, kun on mennyt huonosti ja auttanut tekemään oikeita valintoja elämässä.

Kuten eräs viisas mies sanoi kerran;

”Ilman uskontoa voi elää, mutta ilman uskoa ei.”